Berekfürdő

Viikonloppuna pääsin Esan ja kumppaneiden matkassa käymään heidän kesämökillään. Kesämökki sijaitsee n. 200 kilometrin päässä Budapestistä itään, Karzcagin kaupungin lähettyvillä, Berekfürdő-nimisessä kylässä (Berekfürdő = Berekin kylpylä). Berekfürdő on pikkuruinen kylä, jossa asuu noin 1100 asukasta, ja Esan perheellä on passeli tontti siellä. Mökki on itseasiassa Suomesta tuotu asuntovaunu, katoksella ja teltta-osuudella varustettuna. Erittäin mukavaa.

Mökkeily unkarissa ei ehkä ihan ole samaa mitä Suomessa, mutta vähintäänkin yhtä rentouttavaa! Kylä houkuttelee unkarilaisia ympäri maata useilla thermal-kylpylöillään. Thermalit ovat maanpinnan alta löytyvää 56-asteista lähdevettä, joka jäähdytetään, silti kiehuvaan 36 asteeseen. Vesi on väriltään tummanruskeaa, ja täynnä kaiken maailman rautaa, rikkä, magneesiumia yms muuta parantavaa. Siinä sitten mummut lilluvat ja parantelevat reumatismiään. Lilin kanssa kylvettiin joka päivä ulkoilma-altaissa, ja aurinko porotti. Nenänpääkin sai nätin punaisen värin.



Berekfürdő on ilmeeltään vähän kuin Orivesi, tuli ihan Aune-mummun mökki mieleen. Vierailtiin paikallisella maatilalla jossa oli valehtelematta liki 100 elukkaa, kanoja, lampaita yms pilvin pimein. Maatilan emäntä Kati pakotti seuraamaan vierestä kun yhdeltä kanalta lähti nirri pois, terävällä veitsellä. Ehkä kamalinta oli katsoa kun kana jatkoi jaloilla tepsuttelua vielä 5 min pään menettämisen jälkeen. Tuoretta paprikaa, tomaattia ja kananmunaa tarttui matkaan. That's what I call luomu.

Lili ilmoitti kotimatkalla että hänellä on yllätys. Pellolta paljastui meinaan älytön määrä eri värisiä lasikasoja. Oli punaista kasaa, sinistä kasaa, vihreää kasaa jne, jotka koostuivat rikkoutuneesta lasista. Kuulemma paikallinen lasitehdas meni konkkaan, ja ylijäänyt lasi dumpattiin kätevästi pellolle. Nerokasta, eikö?

Kylässä oli viikonlopun aikana pilvin pimein mummuja, värikkäissä kansallispuvuissaan. Siellä järjestettiin nääs jokavuotin eläkeläisfestivaali, joten raikuvaa mummulaulua ja tanssia oli luvassa koko viikonlopulle aamusta iltaan! Korvia särki paikoitellen, mutta olihan se ihanaa nähdä niin onnellisia mummuja ja pappoja viettämässä aikaa yhdessä. Musikaalinen viikonloppu kulminoitui unkarin vanhimman rokkibändin esitykseen (nimeä en muista, mutta pätevä tunnusmerkki on paikalliset Souvarit). Lilin kanssa meillä oli jatkuva paskahousu (korttipeli) ja Trivial Pursuit mobileversio -tournament koko viikonlopun.

Illalla maistelimme paikallista pontikkaa Esan kanssa, eli päärynä ja persikka-Palinkaa Motel California -nimisessä tavernassa. Palinka oli omistajansa Joszefinitse destilloimaa tavaraa. Pääsimme kurkkaamaan Joszefin kellariin, jossa hän demonstroi miten Palinkaa ja Brandya valmistetaan.


Joszef viinanvalmistuspuuhissa.


Tästä tulee Brandya. Mmm...?

Lisäksi opin laskemaan kymmeneen: egy, kettö, három, öt, négy, hat, hét, nyolc, kilenc, tiz. Simple!