Balaton; Siófok & Tihany

Blogin kirjoittamisessa on pieni viive viime viikonlopun hillittömän alokasleirin aiheuttaman väsymyksen jälkeen.. en muista koska olen nauranut näin paljon! Matkasimme siis aikaisin viime perjantaina junalla ihastuttavaan Siófokin kylään, Balaton-järven etelärannalle. Siófok on yksi Unkarin rikkaimmista kunnista turismin myötä, ja se oli helposti huomattavissa upeissa omakotitaloissa ja komeissa puutarhoissa.


Tämä pappa oli ihmeissään ohivaeltavasta väkimäärästä.

Upeiden omatkotitalojen jälkeen löysimme oman vähemmän imartelevan majoituksemme:


Siitä emme kerennyt montaa minuuttia innostua, ennenkun innokkaat leirinvetäjät passittivat koko 80-hengen lössin matkaan. Matka jatkui laivalla kohti Tihanyn niemimaata, Balatonin pohjoisrannalle. Laivamatkalla olo oli kuin Kreikassa:


Matkasta nautti täysin siemauksin myös tämä vanhempi herrasmies:


Perillä meitä odotti kaunis Tihanyn niemimaa: (ja tuhansilta kilometreiltä tuntuva ylösnousemus sen huipulle)


Trooppisen kuumassa Tihanyssa kiipeilimme kilometrikaupalla kylän huipulle, ihastelimme Benedictine Abbeyn kultasisustusta ja paikallisten posliinikauppojen antimia, sekä nautimme lisää Pörkölttiä paikallisessa ulkoilmaravintolassa:


Benedictine Abbeyta ihaili myös tämä pariskunta:


Kauniita kippoja ja kuppeja paikallisessa posliini-liikkessä:


Tästä viehättävään omakotitalosta voisi melkein esittää ostotarjouksen:


Saavuttuamme takaisin hotelille, luvassa oli rentoutumista Balatonilla: uimista, auringonottoa ja pallopelejä. Aijai.


..ja illan kruunasi riemastuttavat gulassibileet! Tosin italialaiset eivät tietenkään niistä innostuneet. Italialaiset todella kuvittelevat olevansa mailman napa. Tästä syystä Italialainen vaihtari-porukka ammentaa joka ilta samassa Mona-Lisa –ravintolassa vatsansa täyteen spagettia.

Seuraavana aamuna odotti raju herätys vain muutaman tunnin yöunien jälkeen: koputus ja ilmoitus että “Hotellihuoneet piti luovuttaa 15min sitten, siivous alkaa!”. Tämän luulisi olleen vitsi mutta sitä se ei todellakaan ollut. Päässä jyskytti mutta siinä vaiheessa ei auttanut itku vaan kolmen kilometrin matka ravintolaan. Matkanjärjestäjien yllätykset eivät ihan siihen vielä loppuneetkaan. Kello kolme oli luvassa "unlimited winetasting" hienossa ravintolassa. Maistelimme rypäleitä, paprika-oliiviöljyleipää ja kannullisia viinejä ja meno yltyi aika nopeasti melko hulvattomaksi. Jossain vaiheessa letkajenkka ympäri ravintolaa keskeytettiin: oli paluun aika. Ja juhlat jatkuivat junassa..muttei aivan kaikkien osalta. pari sankaria jäi vielä yhdeksi illaksi juhlimaan Balatonille. Hetken mieilijohteesta idea kuullosti sangen kiehtovalta, mutta maanantai-aamuna jossain korvessa olisin varmasti ollut toista mieltä. Mahti reissu!

PS: Lisää kuvia osoitteessa http://www.flickr.com/photos/munu