Trans-trans-transylvania!

Kauan odotettu reissu Transylvaniaan alkoi viime perjantai-aamuna kello 6. Nerokkaasti päätin jättää yöunet väliin ja siirtyä bussiin suoraan yökerhosta :) Päätös ei ollut lainkaan hassumpi, sillä edessä oli kymmenen tunnin pitkä ja uuvuttava ajomatka. Nukuin suloisesti koko matkan, vaikka bussilastillinen amerikkalaisia 19-vuotiaita kikattavia tyttöjä piti huolen ettei hiljaisuutta juuri syntynyt. Maakunta kuuluu siis Romaniaan, ja sijaitsee suurinpiirtein sen keskiosassa. Transylvania oli osa Unkarin kuningaskuntaa 1000-luvulla, ja siirtyi Romanian omistukseen ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Heti rajan Unkarin ja Romanian rajan ylitettyä, maailma oli aivan toinen. Upouuden charterbussimme vieressä huristeli yksi jos toinenkin hevonen, puukärryt täynnä vastaniitettyä heinää. Olimme siityneet ajassa reippaasti taaksepäin. Maaseudulla maanviljely hoidetaan edelleen täysin koneitta, manuaalisesti hevosella ja puisella kärryllä.


Mona ja Karin (Ruotsista) Királyhágóssa, Transylvanian rajalla.

Ensimmäiseksi Transylvanian puolella pysähdyimme Körösfeketetóon (Negreni) mustalaismarkkinoille. Markkinoilla oli tarjolla paljon enemmän tai vähemmän länsimaista tuotua tuttua tavaraa, grilliherkkuja ja vitsikkäitä venäläistyylisiä karvahattuja. Investoin leini (lei = paikallinen valuutta) nilkkatukeen ja Ursus-olueen. Aika monella oli kyllä haavi auki kun minä ja Karin (molemmat hieman vaaleammasta päästä) talssimme ympäri markkinoita. Maisemat oli kaunis, korkeiden vuorten välissä laaksossa jonka läpi virtasi pieni joki.


johan on markkinat.


tästä saisi koko perheelle töppöset.


värikästä soppaa.

Visiittimme sijoittui Kalotaszegin alueelle, ja majoitus pienessä Kalotaszentkiralyn kylässä vuoristossa. Yövyimme kolme yötä unkarilaisen nelihenkisen perheen kodissa. Eli joka aamu herätessä ja illalla kotiin tullessa pöytä pursui unkarilaisia keittoja,paisteja, munkkeja, ja tietenkin palinkaa. Jopa ensimmäisenä aamulla tyhjään vatsaan!


Seuraavana aamuna tapasimme suloisen 76-vuotiaan Kati nénin, pienessä omakotitalossaan Magyarvistassa. Magyarvista on tunnettu omalaatuisesta, äärimmäisen koristeellisesta käsityökulttuuristaan, ja Kati nénillä oli kodissaan ainutlaatuinen kokoelma näitä käsitöitä. Paikallisen perinteen mukaan perhe kerää koristeellisia käsitöitä koko elämänsä, kunnes tytär menee naimisiin ja vie astiat, käsityöt ja puvut mukanaan. Kati nénin surullisen tarinan mukaan tytär meni naimisiin, mutta muutti Unkariin, joten kaikki arvokkaat käsityöt jäivät. Aviomiehen kuoltua Kati jäi aivan yksin. Kati ilahtui suuresta määrästä nuoria ihmisiä ja innostui pukemaan pari jenkkiä uuten uskoon:


Amerikkalaiset paikallisessa tamineissa.


Kati néni.

Jätimme tunteikkaat jäähyväiset Katille ja matka jatkui Koloszvariin, Transylvanian pääkaupunkiin.

Ennen ilta-auringon laskeutumista oli luvassa kiipeilyä Letan linnoitukseen, vuoren huipulle. Maisemat olivat henkeäsalpaavat:


Amber (kuin suoraan Sweet Vally Highista) ihastelemassa maisemia.


Mona myös.



Lisäksi matkan aikana tuli enemmän kuin tutuksi lokaali wc-käytäntö, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan sulkee pois turhat elementit kuten: ovi, pytty, vessapaperi. Kuka niitä tarvitsee?

Lisää kuvia Transylvaniasta ja muualta:
http://www.flickr.com/photos/munu

PS. Monet ovat kyselleet, että täälläkö sitä vaan kierrellään ja matkustellaan, eikä lainkaan olla koulussa tai kouluhommien parissa? Vastaus: Tämäkin kirjoitus jäi typistyneeksi versioksi, ja sen julkaisu aavistuksen myöhäiseksi juuri edellämainittujen tekemisten takia. Esitelmiä täällä saa pitää lähes joka viikko, esseitä puurran kaksin kappalein samalla kun luen ensi viikon midterm exam- tenttiviikon tentteihin! :)