Byrokratiaa, kissanpentuja ja viinirypäleitä

Eilen sain ensimmäiset maistiaiset unkarilaisesta byrokratiasta. Tein visiitin yliopistolle selvittämään opintoasioita, ja en tietenkään osannut aivan odottaa sitä hullunmyllyä. 200 vaihto-oppilasta säntäilee päättömänä ympäri yliopistoa kuten maatilanemännän viikonloppuna teloittama kana.

Tässä on muuten meikämannen yliopisto:


Aika sievä, eikö vain.

Mikään ei tietenkään suju suomalaisen mutkattomasti, vaan mahdollisimman monien muttien, paperien, kiemuroiden ja koukeroiden kautta. Tiedekuntani, eli valtsikka on "lomalla" (nerokas ajanvalinta lomailulle), ja sieltä minut rohkaistaan siirtymään pisteeseen B, C, ja D. Alituinen vekslaaminen niiden välillä kuuluu olennaisesti asiaan, ja mikä parasta: kaikki officet, tiedekunnat ja helpit sulkevat nätisti ovensa kello 12.

Menetin siis hermoni, ja lähdin Slovakiaan. Slovakian rajalle on noin tunnin ajomatka Budapestistä. Vierailimme tamperelaispariskunta Ilkan ja Seijan kämpillä ja teimme pikavisiitin rajan toiselle puolelle ostamaan olutta.


Näitä Seijan ja Ilkan rypäleitä tuli mukaan aimo pussillinen. Maistuu ihan karviaiselle.

Matkalta tarttui melkein mukaan myös tällainen karvapallo:


Naapurin mummulla oli näitä vesseleitä 4 kappaletta, kolmen viikon vanhoja kavereita. Muistuttivat vähän merirosvoja, jokaisella oli vaan yksi silmä auki toistaiseksi! Olisin kuulemma saanut yhden ilmaiseksikin, ja muutaman sekunnin ajan otin tämän tarjouksen jopa vakavissani.

Berekfürdő

Viikonloppuna pääsin Esan ja kumppaneiden matkassa käymään heidän kesämökillään. Kesämökki sijaitsee n. 200 kilometrin päässä Budapestistä itään, Karzcagin kaupungin lähettyvillä, Berekfürdő-nimisessä kylässä (Berekfürdő = Berekin kylpylä). Berekfürdő on pikkuruinen kylä, jossa asuu noin 1100 asukasta, ja Esan perheellä on passeli tontti siellä. Mökki on itseasiassa Suomesta tuotu asuntovaunu, katoksella ja teltta-osuudella varustettuna. Erittäin mukavaa.

Mökkeily unkarissa ei ehkä ihan ole samaa mitä Suomessa, mutta vähintäänkin yhtä rentouttavaa! Kylä houkuttelee unkarilaisia ympäri maata useilla thermal-kylpylöillään. Thermalit ovat maanpinnan alta löytyvää 56-asteista lähdevettä, joka jäähdytetään, silti kiehuvaan 36 asteeseen. Vesi on väriltään tummanruskeaa, ja täynnä kaiken maailman rautaa, rikkä, magneesiumia yms muuta parantavaa. Siinä sitten mummut lilluvat ja parantelevat reumatismiään. Lilin kanssa kylvettiin joka päivä ulkoilma-altaissa, ja aurinko porotti. Nenänpääkin sai nätin punaisen värin.



Berekfürdő on ilmeeltään vähän kuin Orivesi, tuli ihan Aune-mummun mökki mieleen. Vierailtiin paikallisella maatilalla jossa oli valehtelematta liki 100 elukkaa, kanoja, lampaita yms pilvin pimein. Maatilan emäntä Kati pakotti seuraamaan vierestä kun yhdeltä kanalta lähti nirri pois, terävällä veitsellä. Ehkä kamalinta oli katsoa kun kana jatkoi jaloilla tepsuttelua vielä 5 min pään menettämisen jälkeen. Tuoretta paprikaa, tomaattia ja kananmunaa tarttui matkaan. That's what I call luomu.

Lili ilmoitti kotimatkalla että hänellä on yllätys. Pellolta paljastui meinaan älytön määrä eri värisiä lasikasoja. Oli punaista kasaa, sinistä kasaa, vihreää kasaa jne, jotka koostuivat rikkoutuneesta lasista. Kuulemma paikallinen lasitehdas meni konkkaan, ja ylijäänyt lasi dumpattiin kätevästi pellolle. Nerokasta, eikö?

Kylässä oli viikonlopun aikana pilvin pimein mummuja, värikkäissä kansallispuvuissaan. Siellä järjestettiin nääs jokavuotin eläkeläisfestivaali, joten raikuvaa mummulaulua ja tanssia oli luvassa koko viikonlopulle aamusta iltaan! Korvia särki paikoitellen, mutta olihan se ihanaa nähdä niin onnellisia mummuja ja pappoja viettämässä aikaa yhdessä. Musikaalinen viikonloppu kulminoitui unkarin vanhimman rokkibändin esitykseen (nimeä en muista, mutta pätevä tunnusmerkki on paikalliset Souvarit). Lilin kanssa meillä oli jatkuva paskahousu (korttipeli) ja Trivial Pursuit mobileversio -tournament koko viikonlopun.

Illalla maistelimme paikallista pontikkaa Esan kanssa, eli päärynä ja persikka-Palinkaa Motel California -nimisessä tavernassa. Palinka oli omistajansa Joszefinitse destilloimaa tavaraa. Pääsimme kurkkaamaan Joszefin kellariin, jossa hän demonstroi miten Palinkaa ja Brandya valmistetaan.


Joszef viinanvalmistuspuuhissa.


Tästä tulee Brandya. Mmm...?

Lisäksi opin laskemaan kymmeneen: egy, kettö, három, öt, négy, hat, hét, nyolc, kilenc, tiz. Simple!

Suosikki Budapest-kirjeenvaihtajanne raportoi!

Viikko Budapestissa on takanapäin. Ensimmäisen viikon (viikko 34) aikana tapahtui m.m:

* Muutto Raday utcalle. Ei muuten lainkaan hassumpi katu. Kotikatuni on täynnä toinen toistaan viehättävämpiä ravintoloita, katuterasseja ja taloani vastapäätä on peräti turkkilainen vesipiippubaari. Katu täynnä elämää, ja elämyksien ytimessä!

Digikameraa odotellessa räpsin pari kännykkäkuvaa:


Huoneeni ikkunaa koristaa Lilin (Esan 9v-tytär, ja uusi paras kaverini) tekemä herkullinen vesimeloni.


Tässä keittiössä ei ole kokattu vielä yhtään mitään. Mutta on se kiva!

* Unkarilaisten herkkujen maistelua kummisetä Esan luona, joka asuu muutaman kilometrin, eli pienen ratikkamatkan päässä. Tämän hetkisiä suosikkeja ovat: Pörkölt (taikinapalleroita kanan kanssa, kanaliemessä), sekä vielä toistaiseksi tuntematon ruokalaji, joka koostuu hapankaalista, kalkkunasta ja hapankermasta. Nam! Unkarilainen keittiö maistuu ja vyötärö venyy uusiin mittakaavoihin.

* Maailman suurimman Tescon ja euroopan suurimman kauppakeskuksen Westendin katsaus. Myös Budapestissä suuri on kaunista.


Yhdessä on mukavempaa. Läheisyys yhdistää näitä fisuja Tescon kala-osastolla.

* Muihin vaihtareihin tutustumista sörözöissä (olutkuppila). Meitä on yliopistolle tänä vuonna putkahtanut noin 190 kappaletta, eri puolilta maailmaa. Ykköspaikalla tietenkin saksalaiset, joilta ei pääse karkuun näköjään missään. Lisäksi puhelimen puhelinluettelosta löytyy tällä hetkellä: Celia Kanadasta, Charles ja Katie Englannista, Chiara Italiasta, Elsa Ranskasta, Esther Hollannista, Everardo Californiasta, Gala Espanjasta, Judit Unkarista, Martin Ruotsista ja Serena Singaporesta. Lisää tapaa joka päivä, ja kielipää on alituisesti koetuksella. Suomi on muuten kovaa valuuttaa maailmalla, ihmisten silmät alkavat heti loistaa kun kerron että olen Suomesta, kaikki ovat hyvin kiinnostuneita eksoottisesta kotimaastamme, ja tosi moni haaveilee matkasta/vaihdosta Suomeen. heh.

* Kämppäkaverin saalistamista pitkin viikkoa, joka päättyi onnellisesti torstaina orientaatiojuhlassa. Olimme Buddha Beach nimisessä ulkoilmabaarissa Donaun-rannassa, ja juuri harmittelin että kaikki kivat ovat jo löytäneet itselleen kämpän. 5min myöhemmin eteen putkahtu Chiara, joka tohkeissaan ilmoitti olevansa kämppää vailla. Löimme välittömästi hynttyyt yhteen, ja menimme vielä samana yönä katsastamaan kämpän. Seuraavana aamuna Chiara muutti meille :) Chiara on 23 -vuotias italialainen, älyttömän söpö tyttö Torinosta. Mukavaa olla ensimmäistä kertaa elämässä kämppis!

Summa summarum, kaikki on mennyt todella hyvin putkeen alusta asti, ja kaupunki on vaastanottanut minut lämpimästi. Budapestissä on tietynlainen ystävällinen ilmapiiri, joka sai olon kotoisaksi välittömästi kun saavuin kaupunkiin, Tässä vaiheessa alkaa 4kk tuntumaan liian lyhyeltä ajalta!