Fashion, festivities and Finnish feast -> UUSIA KUVIA!

Hengissä ollaan edelleen, mellakoista, flunssasta ja muista arjen mutkista huolimatta!
Elämä Budapestissä jatkuu, olen siirtynyt "absoluuttinen turisti" -vaiheesta astetta enemmän arjen suuntaan.
Arjen mukana tulevat kaiken maailman esitelmät, tenttiviikot ja esseet jotka yritän parhaani mukaan sulkea pois mielestä..

Paikallisten nuorten suunittelijoiden tuotoksia ja Budapestin tuoreimmat muodit kävin katsastamassa "TRIP"-muotinäytöksessä Tüzrakterissa.



Tüzrakter on yksi kaupungin lukuisista ulkoilmabaareista joka on samalla kulttuurikeskus/kulttuuritapahtuma/workshop/taideprojekti/konsertti/performanssi/näyttely -tila. Esillä oli m.m Retrock (lempikauppa), Poster urban outfit, Tasenka, Nanushka, Artista Budapest-Wien ja lukuisia muita. Oli hauska nähdä ettei kotosuomi aina olekkaan niin jäljessä kun sitä kuvittelee.. Catwalkilla mallit esittelivät tismalleen samoja Cheap Mondayn housuja mitkä minulla oli jalassa heitä katsellessaan!


Housebändi livesoittimilla varustettuna ja elektrohöystöllä. MC: nä toimi Ghanalais-unkarilainen naisartisti Sena, uskomaton multilahjakkuus.



..ja le grand finale

Takaisin maaseudulle palattiin viime lauantaina Esa & co:n kanssa, Berekfürdöön. Siellä oli vuotuiset, paikalliset viinifestivaalit, missä koko kylä mukuloista mummuihin laittaa kansalliskamppeet päälle ja lähtee kylälle. Riennot kulminoituvat koko kylän -kattavaan paraatiin, eturivissä ensimmäisessä Tuhkimo-vaunussa matkaa pormestari. Tanssia, viiniä, pieniä focaccia-herkkupaloja auringonpaisteessa. Alla paraatikuvia! Festareilla riutuneita vartaloita hellittiin seuraavana päivänä perinteiden mukaisesti thermal-kylpylöissä suklaanruskeassa vedessä.


Esa ja neljän mummelin mittainen kalavalhe.


Tyttöset paraatissa.

EIlen illalla kolattiin perttiä, eli pelattiin korttia Galan, Estherin ja Lucasin kanssa. Korttipelit lienee mitä kansainvälisin peli, melkein kaikki "suomalaiset" pelit on oletetusti muillekkin tuttuja. Iso yllätys oli että Gala taitaa myös Räväytyksen, joka on meillä kotonakin jo aika harvinainen. Suomi voitti kirkkaasti ja Espanjalle tuli rökäletappio.

Lupasin edellä mainituille myös "Suomalaisen illallisen". Koska en täysin vanno kokkaustaitoihini tai silakkalaatikon/lihakeiton/makaroonilaatikon viehätysvoimaan, menu koostui seuraavista elementeistä:

1) Mamman munavoi-graavilohivoileivät ruisleivällä ja tillillä!
2) Uuniperunoita lohitartar-täytteellä (graavilohi, creme fraiche, punasipuli, tilli)
3) Salaatti
4) Salmiakki-koskenkorva

Osui ja uppos!

Nyt on upea perjantai-aamupäivä, aurinko paistaa ja seuraavaksi ohjelmassa niinkin kutkuttavaa programmia kun maatalous-museo ja siellä suoritettava kurssitehtävä. Illalla electroclash-jamit Margitin saarella, Cha Cha:ssa. Hyvät viikonloput kaikille!

Pulassa!

Huh.
Viikonloppuna olimme PULASSA.
Mutta ei syytä huoleen äiti, tässä yhteydessä Pula tarkoittaa Kroatian suurimman niemimaan etelänokkaa, Pula -nimistä lomakaupunkia Adrianinmeren rannalla.

Eurocar -autonvuokrausfirman mukaan Pulaan matkustaa noin viisi-kuusi autolla. Perjantai-aamuna kello kahdeksan tapasimme siis Eurocarin edessä. Tunnin passi ja ajokortti-sekoilun jälkeen nappasimme neljä Volkswagenia ja suuntasimme kohti Pulaa. (Gala ilmaantui paikalle puoli tuntia myöhässä, ja ilmoitti että oli edellisenä iltana hukannut passinsa, rahansa ja henkilöllisyystodistuksensa.. kuin ihmeen kaupalla nämä kaikki löytyivät vielä saman tunnin sisällä ystävän asunnosta!)

Tässä pitstop Rijekassa. Vuoristomaisemat olivat henkeäsalpaavat:


..matka osoittautui odotettua pidemmäksi. Ja sääolosuhteet vähemmän mukavat eli sadetta, salamoita ja usvaa.


Yritin napata kuvan yhdestä noin 50 salamasta jotka spottasimme matkalla, tietenkin ilman menestystä.

Tie oli kuitenkin erittäin hyvä, suoraa matkaa Budapestistä asti painelimme upouudella moottoritiellä. Myrskyilma kuitenkin jatkui, ja iltakymmeneltä noin kymmenen (10) tunnin ajomatkan jälkeen olimme viimein perillä Pulassa. Sysimustassa sellaisessa. Navigoimme mutkien kautta tiemme paikalliseen Youth Hosteliin, joka ensi silmäyksellä vaikutti karmealta rotanloukulta keskellä ei-mitään. Varsin osuvasti Gala totesi sijainnistamme: "This is the place where Jesus lost his sandals." Märkinä ja väsyneinä tilasimme pitsat paikallisesta pitseriasta ja noin tunnin odotuksen jälkeen saimme ne eteemme. Lämpimistä pitsoista syntynyt riemu oli käsinkosketeltavissa:


Pizza Quattro Formaggi.


Pitsa oli myös Galalle mieleen.

Aamulla odotti iso yllätys.. edellisyön havannoimma "rotanloukku" olikin keskellä paratiisia! Yllätyimme suuresti kun huomasimme että takapihalla odotti Adrianinmeri. Ei siinä yöllä ollut lainkaan tietoinen että meri oli alle kymmenen metrin päässä:


Aamuuinti Adrianinmeressä ja tee-leipä-aamiainen meren rannalla oli Youth Hostelin piikkiin, ja sen nautittuamme lähdimme päiväkävelylle kiertämään Pulan länsirantaa.




Pula = paratiisi :)


Kim Belgiasta, Gala Espanjasta, Mona Suomesta, Esther ja Sandra Hollannista ja Katie Englannista nätisti rivissä.

Rantakäppäilyn jälkeen bussilla keskustaan jossa katsastimme Arenan, eli maailman kuudeksi suurimman roomalaisen amfiteatterin:




Auringonlasku Pulassa.

Olennaisena osana illanviettoa oli visiitit Pulan ylikuormitettuihin ulkoilma-yökerhoihin 5th Element ja Aruba. Paikallinen kuriositeetti oli tarjota ainoastaan yksi virvoke per tilaus. Eli neljä gin toniccia oli yhtä kuin neljä giniä ja yksi tonic... hauskaa riitti toki aamuun asti, ja Pulalaiset XXL juustohampurilaiset snägärillä ansaitsevat erityismaininnan.

Seuraava aamu oli auringossa nautiskelua ja uimista ennen uuvuttavaa 11 tunnin kotimatkaa Nagykanitsan kautta Budapestiin. Tässä vielä koko poppoo:

Balaton; Siófok & Tihany

Blogin kirjoittamisessa on pieni viive viime viikonlopun hillittömän alokasleirin aiheuttaman väsymyksen jälkeen.. en muista koska olen nauranut näin paljon! Matkasimme siis aikaisin viime perjantaina junalla ihastuttavaan Siófokin kylään, Balaton-järven etelärannalle. Siófok on yksi Unkarin rikkaimmista kunnista turismin myötä, ja se oli helposti huomattavissa upeissa omakotitaloissa ja komeissa puutarhoissa.


Tämä pappa oli ihmeissään ohivaeltavasta väkimäärästä.

Upeiden omatkotitalojen jälkeen löysimme oman vähemmän imartelevan majoituksemme:


Siitä emme kerennyt montaa minuuttia innostua, ennenkun innokkaat leirinvetäjät passittivat koko 80-hengen lössin matkaan. Matka jatkui laivalla kohti Tihanyn niemimaata, Balatonin pohjoisrannalle. Laivamatkalla olo oli kuin Kreikassa:


Matkasta nautti täysin siemauksin myös tämä vanhempi herrasmies:


Perillä meitä odotti kaunis Tihanyn niemimaa: (ja tuhansilta kilometreiltä tuntuva ylösnousemus sen huipulle)


Trooppisen kuumassa Tihanyssa kiipeilimme kilometrikaupalla kylän huipulle, ihastelimme Benedictine Abbeyn kultasisustusta ja paikallisten posliinikauppojen antimia, sekä nautimme lisää Pörkölttiä paikallisessa ulkoilmaravintolassa:


Benedictine Abbeyta ihaili myös tämä pariskunta:


Kauniita kippoja ja kuppeja paikallisessa posliini-liikkessä:


Tästä viehättävään omakotitalosta voisi melkein esittää ostotarjouksen:


Saavuttuamme takaisin hotelille, luvassa oli rentoutumista Balatonilla: uimista, auringonottoa ja pallopelejä. Aijai.


..ja illan kruunasi riemastuttavat gulassibileet! Tosin italialaiset eivät tietenkään niistä innostuneet. Italialaiset todella kuvittelevat olevansa mailman napa. Tästä syystä Italialainen vaihtari-porukka ammentaa joka ilta samassa Mona-Lisa –ravintolassa vatsansa täyteen spagettia.

Seuraavana aamuna odotti raju herätys vain muutaman tunnin yöunien jälkeen: koputus ja ilmoitus että “Hotellihuoneet piti luovuttaa 15min sitten, siivous alkaa!”. Tämän luulisi olleen vitsi mutta sitä se ei todellakaan ollut. Päässä jyskytti mutta siinä vaiheessa ei auttanut itku vaan kolmen kilometrin matka ravintolaan. Matkanjärjestäjien yllätykset eivät ihan siihen vielä loppuneetkaan. Kello kolme oli luvassa "unlimited winetasting" hienossa ravintolassa. Maistelimme rypäleitä, paprika-oliiviöljyleipää ja kannullisia viinejä ja meno yltyi aika nopeasti melko hulvattomaksi. Jossain vaiheessa letkajenkka ympäri ravintolaa keskeytettiin: oli paluun aika. Ja juhlat jatkuivat junassa..muttei aivan kaikkien osalta. pari sankaria jäi vielä yhdeksi illaksi juhlimaan Balatonille. Hetken mieilijohteesta idea kuullosti sangen kiehtovalta, mutta maanantai-aamuna jossain korvessa olisin varmasti ollut toista mieltä. Mahti reissu!

PS: Lisää kuvia osoitteessa http://www.flickr.com/photos/munu